TV-tantraa

Tv-tantra on yksi elämän suuria nautintoja. Harrastakoot muut seksimaratoneja, minä saan suurta mielihyvää kahdenkeskisistä hetkistä television kanssa. Tv-tantralla ei tarkoiteta parin tunnin sessiota television edessä, kyseessä on useita tunteja kestävä perseenpuudutussessio. Ihanaa, kun joskus kiireisen aikakauden jälkeen tulee vihdoin päivä, jolloin voi vaan istahtaa sohvalle ja antaa telkkarin imeä aivot pihalle. Tantraa ei ole se, että surffailee päivän satunnaisesti kanavilla, onnistunut tantra vaatii hyvän sarjan.


Muistan viime vuonna viettäneeni saikkupäivän Game of Thronesin ykköskauden parissa. Sarja on varsinaista aivojumppaa tolkuttoman ison henkilöhahmokokoelman ja erilaisten juonien takia, siksi kauden katsominen putkeen tai lähes putkeen helpottaa asiaa, tarvitsee vähän vähemmän miettiä kuka kukin on. Siksi tänäkin vuonna odotin saavani kaikki jaksot kasaan ennen kauden katsomisen aloittamista. Koska aivan vapaita päiviä ei ole seuraaviin viikkoihin tiedossa, oli pakko ryhtyä sarjaa katsomaan iltaisin. Sarjahan ei voi olla huono, jos siinä on vähän löyhämoraalinen kääpiö (ihana Peter Dinklage).

Ykköskausi oli hyvä, kakkoskausi on kanssa ollut hyvä, mutta nyt on pari asiaa ryhtynyt ärsyttämään:

- joukkoon eksynyt pari ei-niin-uskottavaa näyttelijää, aikaisemmin olen kaikki hahmot mukisematta niellyt. Muutamalla myös hieman ärsyttävä aksentti (koska se viittaa heti tiettyyn alueeseen Englannissa).
- tapahtumat sijoittuvat fantasiamaailmaan, mutta siellä vallitsee hyvin patriarkaalinen yhteiskunta ja naisten asema on olla vaimoja, kuningattaria (=hallitsijoiden vaimoja) tai huoria. Naiset hakevat valtaa juonittelemalla tai sängyn kautta. Daenerys on olevinaan hieman erilainen hahmo, mutta hänenkin tarinansa alkoi pakkoavioliitolla.

Valituksesta huolimatta sääli, että kakkoskausi on kohta katsottu ja pitää odottaa taas vuosi ennen seuraavaa GoT-tantrapäivää.