Jenna Jameson: How to Make Love Like a Porn Star

Tämä kirja ilmestyi jo 2004 ja muutamaan otteeseen mietin hankkivani luettavaksi. Kuitenkin tuli hankittua vasta nyt, kun Amazon muistutti sen olemassaolosta. Yhtään ajattelematta otin sitten bussilukemiseksikin ja sain kanssamatkustajalta (mieheltä) palkaksi hymyjä ja tietäväisen silmäniskun. Ihmettelin asiaa mielessäni ja vasta bussista jäätyäni tajusin, että ehkä kirjalla oli jotain tekemistä asian kanssa, komeileehan kirjan nimi kannessa isolla. Turha siinä vaiheessa perään huutaa, että kyseessä on elämänkerta, ei mikään opetuskirja! Tai no, onhan siinä Jennan suihinoton kymmenen käskyä (thou shalt not get it in your eyes).

Kirja kertoo siis maailman menestyneimmän pornotähden Jenna Jamesonin elämästä hänen itsensä kertomana. Kirja alkaa kiinnostavasti käyden läpi Jennan teinivuosia ja uran alkuaskeleita. Ja tietenkin miesasioita. Stripparina aloittanut Jenna siirtyi alastonkuviin ja siitä myöhemmin elokuviin. Luulisi, että uran kehittyessä kirjakin kävisi koko ajan mielenkiintoisemmaksi, mutta toisin kävi. Keskellä kirjaa tuli notkahdus, kun yhtäkkiä palattiinkin enemmän lapsuuteen ja yksi luku oli täynnä Jennan, hänen veljensä ja isänsä vuoropuhelua. Onneksi sen jälkeen palattiin takaisin uraan ja myöhempiin miesjuttuihin. Julkkiksista sängyssä vieraili Tommy Lee ja Marilyn Manson.

Kirjan loppukin oli vähän siirappimainen "oih, olen löytänyt vihdoin todellisen rakkauden ja tasapainoisen parisuhteen". Varsinkin kun tietää, että se onni ei kestänyt ja taisipa Jenna olla viimeksi otsikoissa törttöiltyään liikenteessä pilleripäissään. Hienoa oli se, että muiden rahastamasta naisesta tuli lopulta kova businessnainen, joka päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä. Siksi tämä kirja kiinnostikin minua, sen verran hyvin Jenna on omassa brändäyksessään onnistunut. Suurin osa ihmisistä varmaan edes nimeltä muistaa kuulleensa Jennasta tai Ron Jeremystä.

Pienistä notkahduksista huolimatta viihdyttävä kirja.

George R.R.Martin: A Game of Thrones

Aikaisemmin vouhkasin Game of Thrones-sarjasta, nyt sain aloitettua A Song of Ice and Fire-kirjasarjan lukemisen. Ja koukkuunnuin välittömästi! Fiktiivisten Westeros ja Essos-maanosiin perustuva tarina kertoo juonitteluista ja taisteluista alueen hallitsijoiden ja hallitsijaksi haluavien kesken, fantasiaa mukaan tuo mm. pohjoisen suuren muurin ulkopuolella olevat olennot. Jokin tässä keskiajan ja fantasian yhdistelmässä vain toimii, mukana kun on riittävät määrät seksiä ja väkivaltaa. Itselleni juuri tuo Pohjoisen the Wall ja sitä vartioiva the Night´s Watch on kirjan parasta antia ja näyte Martinin uskomattomasta mielikuvituksesta. Yleensä pyrin ensin lukemaan kirjat ja sitten vasta katsomaan siihen perustuvan sarjan/elokuvan. Sarjan katsominen ennen kirjoja antoi erilaiset vibat, koska näin päässäni sarjan hahmot ja paikat, sen sijaan että olisin itse esim. luonut hahmoille ulkonäön kuvailun perusteella. Näin ei tule niin paljon pettymyksiä castingin suhteen, mutta rajoittaa oman mielikuvituksen lentämistä.

Tv-sarja seuraa kirjaa aika tarkasti, joten mitään varsinaisesti uutta kirja ei tuonut esiin, tottakai paljon yksityiskohtia ja taustajuttuja. Muutos sarjassa oli tehty muutaman hahmon ikään, heidät esitetään sarjassa vanhempana kuin kirjassa. Esimerkiksi prinsessa Daenerys on kirjassa vain 13-vuotias mennessään naimisiin, Robb Stark 15-vuotias johtaessaan Pohjoisen sotaan. Kirjasarjassa seurataan tapahtumia useamman henkilön näkökulmasta, kaikista juonista punoutuu monimutkainen kokonaisuus. Tarinassa on hienoa se, että vaikka siinä on karkea jako hyviksiin ja pahiksiin, hahmot eivät ole niin mustavalkoisia ja kaikilla on useampi ulottuvuus. Tässä kirja eroaa siis merkittävästi esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta-trilogiasta. Ja kuten tämä ensimmäinen kirja osoittaa, kuka tahansa päähenkilöistä voi milloin tahansa kuolla. Ei voi elää harhaluulossa, että hyvispäähenkilöt aina pärjää. Takuuvarmaa on vain se, että juonitteluja riittää.

Ihaninta on se, että olen nyt lukemassa sarjan toista kirjaa ja lukematta on vielä 5 ilmestynyttä kirjaa. Virallisesti kirjaa on julkaistu 5 osaa, mutta kaksi osaa on pituuden vuoksi jaettu kahteen kirjaan. Eli viisi osaa on oikeasti 7 kirjaa. Ja kaikki kirjat ihanan paksuja. Huono puoli on se, että vaikka sarjaan on tulossa vielä 2 osaa, Martin ei niitä kovin vilkkaaseen tahtiin kirjoita ja julkaise.

Näytänkö juopolta?

Kesäkuu tuli ja meni, mutta ei tarvitse ilmeisesti vielä ryhtyä selvittämään lähintä AA-miitin paikkaa. Koko kuun alkoholiannosten määräksi jäi se 16, en juonut muutamaan viikkoon mitään. Juhannuksenkin vietin täysin selvinpäin ja keskityin syömispuoleen. Juhannusaattona piti tehdä päätös; juodako ja kävellä kokkoa katsomaan itikka-armeijan seurassa vai olla selvinpäin ja ajaa autolla. Siinä vaiheesssa olin saanut jo sen verran esimakua kesän itikkamääristä, että ei harmittanut yhtään jättää oluet väliin. Saunakaljatkin jäi väliin, kun itikoista johtuen ei tehnyt mieli jäädä saunan terassille vilvoittelemaan. Luonto hyökkää-teema on siis selkeästi vähentänyt juopotteluani!

Työkaverini luulee nyt, että alhaiset lukemani tarkoittaa sitä, että kilpailen hänen kanssaan (kumpi juo vähemmän). Mikä saa minut miettimään, että mitenkä juopolta oikeasti näytän, kun vakuutteluni vähäisestä alkoholinkäytöstä eivät mene läpi? Onko kasvoillani juopoille ominainen pöhötys? Haisenko vanhalle viinalle, pitäisikö vaihtaa hajuvesi?

Hullu ei kerrasta opi, joten lupauduin tarkkailemaan juomisiani myös heinä- ja elokuun ajan.

Kesäkuun lopullinen lukema: 16 alkoholiannosta
Heinäkuun lukema: 0 annosta

Rakkaustohtorin vastaanotolla

Olen lähiaikoina joutunut normaalien työtehtävien lisäksi toimimaan kuuntelevana korvana työkaverin naisasioille, työnkuvaukseeni voisi siis lisätä myös ihmissuhdepsykologina olon. Potilas X on alkuvuodesta vaimostaan eronnut kahden lapsen isä, jolla on kova vimma löytää itselleen uusi nainen. Dominoivan vaimon tossun alla olleella miehellä oli kovat vaatimukset uuden naisen suhteen, mutta seksinpuute on tässä muutaman kuukauden aikana on saanut harkitsemaan jo maksullistakin naista. Unelmakumppanin löytämistä häiritsee vähän sekin seikka, että mies ei ole ihan tajunnut olevansa nykyisin vähän vähemmän catch kuin ehkä parikymmentä vuotta sitten (psykologin oma huomautus).

Miesten näkökulman kuuleminen on ollut hauskaa, vaikka en laskisi tätä miestä keskivertomiesten luokkaan ja tekisi hänen perusteella mitään johtopäätöksiä miessukupuolesta. Alla muutama ote, joiden perusteella voitte vetää omat johtopäätöksenne siitä, miksei uutta täydellistä romanssia ole vielä löytynyt:

- "Nainen on mukava, mutta vasemmistolainen. Huolestuttaa vähän, koska vasemmistolaisethan juo paljon. Ja on vielä liitossa töissä, liittolaisetkin pitää tunnetusti juhlia, joissa viina virtaa." (mies on siis itse oikeistolaisen perheen kasvatti ja yksien treffien jälkeen jo huolissaan siitä, mitä hänen vanhempansa ajattelisivat vasemmalle kallellaan olevasta kumppanista. Tärkein epäröimisen aihe ei ole kuitenkaan esim. arvot, vaan juomistavat (epäilylle alkoholin suuresta käytöstä ei ole muuta perustetta kuin naisen poliittinen suuntautuneisuus tässä vaiheessa)?!

- "Se on kyllä jo aika vanha, 40 v" .(mies itse 41 v)

- "Kristityksi hän itseään sanoi, mutta huomasi ettei ole niin syvällisesti asioihin tutustunut, koska huuhaa-puoli kiinnosti kanssa. Minulla olisi hänelle paljon opetettavaa" (mies on itse uskossa ja vakuuttunut tiensä oikeudesta. Kristityksi itseään mainostanut nainen oli kiinnostunut myös erilaisista energiahoidoista yms. ja se puoli miestä häiritsi. Oli vakuuttunut, että kyllä se kiinnostus loppuu, koska "nainen ei vain tiedä paremmin, koska ei ole tutustunut asioihin riittävästi").

Rakkaustohtorin tekisi mieli hakata välillä päätä seinään (omaa tai potilaan) näitä juttuja kuunnellessa. Ennakkoasenteista ja mustavalkoisesta ajattelusta huolimatta mies on yleisesti mukava, joten toivottavasti sopiva lestadiolaisnainen löytyy pian.

Meikkishoppailua

Muiden höpötyksien lisäksi tämä on myös kauneus- ja kosmetiikkablogi. Näin varmistetaan, että sekasillisoppablogi on valmis.

Vaikka käytän aika paljonkin kosmetiikkaa, jostain kumman syystä olen ihan jälkijunassa mineraalimeikkien suhteen. Päätin korjata tilanteen ja ryhtyä testaamaan erilaisia tuotteita. Googletettuani asiaa päädyin Everyday Mineralsin sivuille, heiltä saa 7 meikkipohjasamppeliä ilmaiseksi. Loistavaa, koska kokeileminen helpottaa oikean sävyn löytämistä.

Samppeleiden lisäksi ostin luomivärin ja peitevoiteen, varsinkin peitevoiteen kokeilemista odotan innolla (yritän löytää Ben Nyen peitevoiteen rinnalle vähän edullisempaa vaihtoehtoa). Tuotetestauksen tuloksia myöhemmin!

Lukemista odottavat kirjat ovat saaneet taas lisää seuraa. Alimmainen ja ylimmäinen kirja lainassa, muut Suomalaisen kirjakaupan alelöytöjä. Kesälomaankin vielä kuukausi, työelämä pahasti lukurauhaakin häiritsee!

Ozzy Osbourne & Chris Ayres: Minä, Ozzy

Löysin Suomalaisen alepöydästä kympillä Ozzy Osbournen suomenkielisen elämänkerran, juuri kun olin sen edellisenä päivänä Amazonilta englanninkielisenä tilannut. Ehdin vielä peruuttaa tilauksen, mutta kirjaa lukiessa tuli mieleen, että olisin halunnut tämä kuitenkin alkuperäiskielellä lukea, olisin halunnut kuulla eri kohdat "suoraan Ozzyn suusta", sen verran hauskoja juttuja sieltä tuli ja mietin miten jutut olivat käännöksissä kenties muuttuneet.

Kirjassa siis kerrotaan Ozzy Osbournen elämäntarina sellaisena, kuin hän se itse muistaa (lapsuus, Black Sabbath, sooloura, Osbournes-reality). Nauroin ääneen useampaan otteeseen ja harmitti kirjan loppuminen, olisin voinut sekopäänarkkarin juttuja lukea mielelläni lisää. Parasta antia oli kirjan sisältämä huumori, mutta oli mielenkiintoista lukea myös taustatarinoita mm. Black Sabbathista. Miinuksena kuvapuoli; en ymmärrä miksi valokuvat laitetaan kirjoissa usein random-kohtiin, jolloin teksti ja kuvat eivät liity mitenkään toisiinsa.

"Varoittavat esimerkit eivät kuitenkaan saaneet minua lopettamaan epäterveellistä harrastustani, koska olin vakuuttunut, että röökinpoltto näytti coolille. Olin ehkä oikeassa, koska pari viikkoa tulipalon jälkeen pääsin ensimmäistä kertaa sänkyyn. Olin vasta hiljaittain tajunnut, että peniksellä voi tehdä muutakin kuin kusta, ja siksi vemputin elintäni joka käänteessä. Käsi kävi ja mälli lensi. Lypsin matoa sellaisella vimmalla, että maltoin tuskin nukkua".

Viihdyttävä kirja ja Ozzy on hauska hemmo. Ja kirjan lukemisen jälkeen on tehnyt mieli kuunnella Black Sabbathia.

Charlaine Harris: Deadlocked

Olen ihan fangbanger. Ei tarvitse kuin kulmahammas vilahtaa ja olen ihan myytyä naista. Tästä syystä tämä viime vuosien vampyyrihuuma on ollut sekä autuus että kirous. Autuus, koska on paljon vampyyriaiheisia kirjoja ja elokuvia tarjolla. Kirous, koska suurin osa kaikesta on varsinaista huttua ja luokatonta roskaa. Tasottomuus ei kuitenkaan ole este minun ajanvietolle verenimijöiden seurassa.

Vampyyrikirjallisuuden kuningatar Anne Rice oli pitkään suosikkiasemassa. Sitten Rice löysi uskon ja maailmani romahti hänen lopetettuaan vampyyrisaagansa kirjoittamisen (asia, jota edelleen kiroan). Meni monta vuotta, mutta vihdoin löysin Ricelle haastajan, Charlaine Harrisin ja hänen vampyyrikirjasarjansa. Tyyliltään Ricen the Vampire Chronicles ja Harrisin the Southern Vampire Mysteries-sarja ovat aivan erilaisia. Rice kirjoittaa paljolti historiallisia romaaneja täynnä yksityiskohtia ja maailmantuskaa täynnä olevia vampyyreja. Harrisin kirjat ovat kevyitä ja suorastaan "aivot narikkaan"-luokkaa.

Harris-huuma alkoi True Blood-sarjan myötä. Katsoin ensimmäisen kauden kesällä 2008 ja koukkuunnuin vähän. Seuraavana keväänä odottelin sarjaa ja päätin testata myös kirjan, johon ensimmäinen kausi oli perustunut. Sehän iski kuin metrin halko ja elin koko kesän aivan Harris-huumassa. Ahmin kaikki siihen mennessä ilmestyneet kirjat ja addiktoiduin sarjaan ihan täysin. Tapahtumathan eivät mene yksi yhteen, joten tv-sarjassa tulee yllätysmomentteja ja uusia juonenkäänteitä paljonkin (sekä hyvä että huono asia).

Mutta itse asiaan eli kirjasarjan 12. kirjaan Deadlocked. Hullaannuin sarjaan alussa ihan täysin ja ensimmäiset ehkä 7 kirjaa oli kaikki loistavia omassa tyylissään, sen jälkeen sarja on mennyt alamäkeä. Eihän Harrisin kirjoilla mitään kirjallisuuden Nobeleita voiteta, mutta viihdekirjallisuutena ne täyttävät tehtävänsä loistavasti. Harris on luonut oman maailman, jossa vampyyrit ja ihmiset elävät keskenään vaihtelevalla menestyksellä, mukana joukko kaikkia muitakin otuksia. Näkökulma on uusi ja Harrisin luoma maailma mielenkiintoinen. Kirjasarjan edetessä kirjat ovat kuitenkin menettäneet otettaan ja viimeisimmät osat tuntuvat suorastaan nopeasti hutiloiden kirjoitetulta. En tiedä johtuuko se liian kiireisestä julkaisuaikataulusta, johon kirjailija on sitoutunut sarjan suosiota saavuttaessa, vai eikö mielenkiinto enää riitä kehittämään sarjaa eteenpäin? Vai onko henkilöhahmoja ja eri juonenosia jo niin paljon, että langat ei enää pysy käsissä kirjoittajallakaan? Harris onkin ilmoittanut, että ensi vuonna ilmestyvä kirja jää sarjan viimeiseksi. Surullista, koska uusia kirjoja ei tule ( ei ole odotettavaa!, mutta tekohengitykselläkään tähän sarjaa tuskin enää lisää eloa saa.

Deadlocked kärsii samasta vaivasta kuin edeltäjänsä; se tuntuu vähän liian hätäiselle ja kirjan varsinainen juoni ohut. Kirjasarjan päähenkilö Sookie joutuu keskelle murhatutkimuksia, yhtenä epäiltynä on hänen vampyyrimiesystävänsä Eric. Juonenkäänteenä tämä tuntuu väkinäiselle tavalle saada ryppyjä Sookien ja Ericin rakkauteen ja toisen juonenosion ohella tuntuu tuulesta nopeasti temmatulle. Minusta sarja perustuu pitkälti Sookien ja Ericin suhteelle, mutta tässä on käynyt sama lässähtämisen ilmiö kuin yleensä pääparin flirttailun edetessä tositoimien tasolle (Konnankoukkuja Kahdelle-ilmiö. Tai Mulder & Scully-ilmiö). Harris kirjoittaa Sookien elämästä yksityiskohtaisesti (onko todellakin tarpeen tietää, että hän menee Walmartin sijasta toiseen kauppaan, koska se on nopeampi? Tai milloin hän tarkastaa sähköpostit, joilla ei ole tekemistä juonen kanssa?), siksi nämä isommat juonenkuviot tuntuvat hatarille ja en mielestäni saanut tarpeeksi hyviä selityksiä kirjan käänteille edes lopussa. Huolimatta nillityksestä jokunen tunti vierähti kirjan parissa kuin siivillä ja huonokin Sookie-kirja on silti aika hyvä. Tai ei hyvä, mutta viihdyttävä ja kuuluu pakkoluettaviin.

Vuosien varrella Harris on kehittänyt niin paljon eri hahmoja ja erillisiä juonia, että mielenkiinnolla odotan miten kaikki nivoutuu yhteen viimeisessä kirjassa. En usko siitä mitään mammuttiteosta kuitenkaan tulevan, joten ehkä pakko tyytyä omassa mielessään kehittelemään juonet loppuun. Minulla on muutenkin vähän pahat vibat kirjasarjan lopun suhteen, koska olen ihan täysin Team Eric ja en suostu, jos kirja loppuu jotenkin muuten (jos loppuu, minua on huijattu!)! On jo vähän Misery-meininki päällä, kohta olen Kathy Batesina Harrisin ovea kolkuttamassa.


PLOT SPECULATION ALERT:


Sookie & Sam - Sookie on ihminen, Sam elää ihmisenä,hänen kanssaan Sookie saisi "normaalin" elämän ja lapsia. Mutta ei tämä pari voi päätyä yhteen, koska kirjan tapahtumathan sijoituvat aina lyhyelle aikavälille. Ei ole siis uskottavaa, jos yhtäkkiä Sookie rakastuu. Vaikka kertomukseen on viljelty eriläisiä vihjeitä, kuten esim. Sam leijonana. Tulen olemaan todella pettynyt, jos kirja tulee päättymään tämän parin yhdessäoloon (Sookie on maha pystyssä ja synnyttänyt jo jonkun telepaattipienokaisen).

Sookie & Bill - En usko Billin enää tekevän comebackiä romanttisessa mielessä, vaikka uskon tv-sarjan vaikuttavan/vaikuttaneen Harrisiin. Ei petturia voi ottaa takaisin!

Sookie & Eric - pari viimeistä kirjaa ovat luoneet etäisyyttä Sookien ja Ericin välille, mutta toivon sen liittyvän siihen ettei aina voi mennä hyvin. Koko sarja on kuitenkin perustunut tämän parin ympärille ja en voisi kuvitella miten Ericin saisi romanttisista kuvioista pois. Paitsi jos se kohtaa lopullisen kuoleman tai tylsästi on käytännöllinen ja nai kuningattaren.

Sookie & Fairy - Niall on sulkenut aukon, mutta entäs jos Sookie päätyykään keijumaahan?


Ei sillä, että ottaisin nämä fiktiiviset asiat mitenkään tosissaan! Keep repeating, it is only a book..:)