Jenna Jameson: How to Make Love Like a Porn Star

Tämä kirja ilmestyi jo 2004 ja muutamaan otteeseen mietin hankkivani luettavaksi. Kuitenkin tuli hankittua vasta nyt, kun Amazon muistutti sen olemassaolosta. Yhtään ajattelematta otin sitten bussilukemiseksikin ja sain kanssamatkustajalta (mieheltä) palkaksi hymyjä ja tietäväisen silmäniskun. Ihmettelin asiaa mielessäni ja vasta bussista jäätyäni tajusin, että ehkä kirjalla oli jotain tekemistä asian kanssa, komeileehan kirjan nimi kannessa isolla. Turha siinä vaiheessa perään huutaa, että kyseessä on elämänkerta, ei mikään opetuskirja! Tai no, onhan siinä Jennan suihinoton kymmenen käskyä (thou shalt not get it in your eyes).

Kirja kertoo siis maailman menestyneimmän pornotähden Jenna Jamesonin elämästä hänen itsensä kertomana. Kirja alkaa kiinnostavasti käyden läpi Jennan teinivuosia ja uran alkuaskeleita. Ja tietenkin miesasioita. Stripparina aloittanut Jenna siirtyi alastonkuviin ja siitä myöhemmin elokuviin. Luulisi, että uran kehittyessä kirjakin kävisi koko ajan mielenkiintoisemmaksi, mutta toisin kävi. Keskellä kirjaa tuli notkahdus, kun yhtäkkiä palattiinkin enemmän lapsuuteen ja yksi luku oli täynnä Jennan, hänen veljensä ja isänsä vuoropuhelua. Onneksi sen jälkeen palattiin takaisin uraan ja myöhempiin miesjuttuihin. Julkkiksista sängyssä vieraili Tommy Lee ja Marilyn Manson.

Kirjan loppukin oli vähän siirappimainen "oih, olen löytänyt vihdoin todellisen rakkauden ja tasapainoisen parisuhteen". Varsinkin kun tietää, että se onni ei kestänyt ja taisipa Jenna olla viimeksi otsikoissa törttöiltyään liikenteessä pilleripäissään. Hienoa oli se, että muiden rahastamasta naisesta tuli lopulta kova businessnainen, joka päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä. Siksi tämä kirja kiinnostikin minua, sen verran hyvin Jenna on omassa brändäyksessään onnistunut. Suurin osa ihmisistä varmaan edes nimeltä muistaa kuulleensa Jennasta tai Ron Jeremystä.

Pienistä notkahduksista huolimatta viihdyttävä kirja.

George R.R.Martin: A Game of Thrones

Aikaisemmin vouhkasin Game of Thrones-sarjasta, nyt sain aloitettua A Song of Ice and Fire-kirjasarjan lukemisen. Ja koukkuunnuin välittömästi! Fiktiivisten Westeros ja Essos-maanosiin perustuva tarina kertoo juonitteluista ja taisteluista alueen hallitsijoiden ja hallitsijaksi haluavien kesken, fantasiaa mukaan tuo mm. pohjoisen suuren muurin ulkopuolella olevat olennot. Jokin tässä keskiajan ja fantasian yhdistelmässä vain toimii, mukana kun on riittävät määrät seksiä ja väkivaltaa. Itselleni juuri tuo Pohjoisen the Wall ja sitä vartioiva the Night´s Watch on kirjan parasta antia ja näyte Martinin uskomattomasta mielikuvituksesta. Yleensä pyrin ensin lukemaan kirjat ja sitten vasta katsomaan siihen perustuvan sarjan/elokuvan. Sarjan katsominen ennen kirjoja antoi erilaiset vibat, koska näin päässäni sarjan hahmot ja paikat, sen sijaan että olisin itse esim. luonut hahmoille ulkonäön kuvailun perusteella. Näin ei tule niin paljon pettymyksiä castingin suhteen, mutta rajoittaa oman mielikuvituksen lentämistä.

Tv-sarja seuraa kirjaa aika tarkasti, joten mitään varsinaisesti uutta kirja ei tuonut esiin, tottakai paljon yksityiskohtia ja taustajuttuja. Muutos sarjassa oli tehty muutaman hahmon ikään, heidät esitetään sarjassa vanhempana kuin kirjassa. Esimerkiksi prinsessa Daenerys on kirjassa vain 13-vuotias mennessään naimisiin, Robb Stark 15-vuotias johtaessaan Pohjoisen sotaan. Kirjasarjassa seurataan tapahtumia useamman henkilön näkökulmasta, kaikista juonista punoutuu monimutkainen kokonaisuus. Tarinassa on hienoa se, että vaikka siinä on karkea jako hyviksiin ja pahiksiin, hahmot eivät ole niin mustavalkoisia ja kaikilla on useampi ulottuvuus. Tässä kirja eroaa siis merkittävästi esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta-trilogiasta. Ja kuten tämä ensimmäinen kirja osoittaa, kuka tahansa päähenkilöistä voi milloin tahansa kuolla. Ei voi elää harhaluulossa, että hyvispäähenkilöt aina pärjää. Takuuvarmaa on vain se, että juonitteluja riittää.

Ihaninta on se, että olen nyt lukemassa sarjan toista kirjaa ja lukematta on vielä 5 ilmestynyttä kirjaa. Virallisesti kirjaa on julkaistu 5 osaa, mutta kaksi osaa on pituuden vuoksi jaettu kahteen kirjaan. Eli viisi osaa on oikeasti 7 kirjaa. Ja kaikki kirjat ihanan paksuja. Huono puoli on se, että vaikka sarjaan on tulossa vielä 2 osaa, Martin ei niitä kovin vilkkaaseen tahtiin kirjoita ja julkaise.

Näytänkö juopolta?

Kesäkuu tuli ja meni, mutta ei tarvitse ilmeisesti vielä ryhtyä selvittämään lähintä AA-miitin paikkaa. Koko kuun alkoholiannosten määräksi jäi se 16, en juonut muutamaan viikkoon mitään. Juhannuksenkin vietin täysin selvinpäin ja keskityin syömispuoleen. Juhannusaattona piti tehdä päätös; juodako ja kävellä kokkoa katsomaan itikka-armeijan seurassa vai olla selvinpäin ja ajaa autolla. Siinä vaiheesssa olin saanut jo sen verran esimakua kesän itikkamääristä, että ei harmittanut yhtään jättää oluet väliin. Saunakaljatkin jäi väliin, kun itikoista johtuen ei tehnyt mieli jäädä saunan terassille vilvoittelemaan. Luonto hyökkää-teema on siis selkeästi vähentänyt juopotteluani!

Työkaverini luulee nyt, että alhaiset lukemani tarkoittaa sitä, että kilpailen hänen kanssaan (kumpi juo vähemmän). Mikä saa minut miettimään, että mitenkä juopolta oikeasti näytän, kun vakuutteluni vähäisestä alkoholinkäytöstä eivät mene läpi? Onko kasvoillani juopoille ominainen pöhötys? Haisenko vanhalle viinalle, pitäisikö vaihtaa hajuvesi?

Hullu ei kerrasta opi, joten lupauduin tarkkailemaan juomisiani myös heinä- ja elokuun ajan.

Kesäkuun lopullinen lukema: 16 alkoholiannosta
Heinäkuun lukema: 0 annosta

Rakkaustohtorin vastaanotolla

Olen lähiaikoina joutunut normaalien työtehtävien lisäksi toimimaan kuuntelevana korvana työkaverin naisasioille, työnkuvaukseeni voisi siis lisätä myös ihmissuhdepsykologina olon. Potilas X on alkuvuodesta vaimostaan eronnut kahden lapsen isä, jolla on kova vimma löytää itselleen uusi nainen. Dominoivan vaimon tossun alla olleella miehellä oli kovat vaatimukset uuden naisen suhteen, mutta seksinpuute on tässä muutaman kuukauden aikana on saanut harkitsemaan jo maksullistakin naista. Unelmakumppanin löytämistä häiritsee vähän sekin seikka, että mies ei ole ihan tajunnut olevansa nykyisin vähän vähemmän catch kuin ehkä parikymmentä vuotta sitten (psykologin oma huomautus).

Miesten näkökulman kuuleminen on ollut hauskaa, vaikka en laskisi tätä miestä keskivertomiesten luokkaan ja tekisi hänen perusteella mitään johtopäätöksiä miessukupuolesta. Alla muutama ote, joiden perusteella voitte vetää omat johtopäätöksenne siitä, miksei uutta täydellistä romanssia ole vielä löytynyt:

- "Nainen on mukava, mutta vasemmistolainen. Huolestuttaa vähän, koska vasemmistolaisethan juo paljon. Ja on vielä liitossa töissä, liittolaisetkin pitää tunnetusti juhlia, joissa viina virtaa." (mies on siis itse oikeistolaisen perheen kasvatti ja yksien treffien jälkeen jo huolissaan siitä, mitä hänen vanhempansa ajattelisivat vasemmalle kallellaan olevasta kumppanista. Tärkein epäröimisen aihe ei ole kuitenkaan esim. arvot, vaan juomistavat (epäilylle alkoholin suuresta käytöstä ei ole muuta perustetta kuin naisen poliittinen suuntautuneisuus tässä vaiheessa)?!

- "Se on kyllä jo aika vanha, 40 v" .(mies itse 41 v)

- "Kristityksi hän itseään sanoi, mutta huomasi ettei ole niin syvällisesti asioihin tutustunut, koska huuhaa-puoli kiinnosti kanssa. Minulla olisi hänelle paljon opetettavaa" (mies on itse uskossa ja vakuuttunut tiensä oikeudesta. Kristityksi itseään mainostanut nainen oli kiinnostunut myös erilaisista energiahoidoista yms. ja se puoli miestä häiritsi. Oli vakuuttunut, että kyllä se kiinnostus loppuu, koska "nainen ei vain tiedä paremmin, koska ei ole tutustunut asioihin riittävästi").

Rakkaustohtorin tekisi mieli hakata välillä päätä seinään (omaa tai potilaan) näitä juttuja kuunnellessa. Ennakkoasenteista ja mustavalkoisesta ajattelusta huolimatta mies on yleisesti mukava, joten toivottavasti sopiva lestadiolaisnainen löytyy pian.