Tuesday, May 29, 2012

Christopher Lee

Iki-ihana Christopher Lee, maailman paras Dracula, täytti toissapäivänä 90 vuotta. Panisin sitä henkeni kaupalla.

P.S. Lee oli Suomessa vuonna 1939, koska oli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi taistelemaan suomalaisten puolella venäläisiä vastaan. Viihtyi lyhyen aikaa ja ei nähnytkään venäläisiä. Suomifanitus jäi kuitenkin päälle ja Lee on maininnut Suomen yhdeksi suosikkimaakseen, koska täällä "voi matkustaa tuntikausia näkemättä toista ihmistä". Tulisi uudestaan, näkisi ainakin minut joka paikassa kun stalkkaisin sitä. Paitsi etten oikeasti, kun esittäisin vaan coolia ja sisäisesti vaan rakastaisin.

Sunday, May 27, 2012

Viikonlopun Leffat

Tämän vuoden tavoitteena olisi katsoa 300 leffaa. Olen pahasti jäljessä, mutta tänä viikonloppuna oli aika hyvä putki, vaikka sää houkuttelikin välillä ulos. Viikonlopun saldo on kymmenen leffaa, jokusesta muutama sana.

Rise of the Planet of the Apes




Apinoiden planeetat on huippuja, niiden seurassa voi viettää leffamaratonin. Tämä elokuva kertoi miten kaikki alkoi, syypäänä oli tietysti hyvää tarkoittava lääkäri ja ahne lääkeyhtiö. Alzheimeriin parannusta etsivä lääkäri keksii lääkkeen, joka kehittää testiapinan älyä ja lopulta kaikki menee tietysti vikaan inhottavien ihmisten johdosta.

Kovasti oli efektejä, mutta tarina ei vakuuttanut minua yhtään. Tällainen taustatarina apinoiden valloittamalle maailmalle on varsinainen antikliimaksi. James Franco on kyllä söpö ja Caesar-simpanssi herättää myötätuntoa, mutta suosittelisin elokuvaa vain action-leffojen ystäville, en Planet of the Apes-leffoille jatkumoa hakevalle (tai paremmin alkua hakevalle).

5.0 (IMBD 7.7)

Girl with the Dragon Tattoo



Elokuva oli viihdyttävä ja siinä ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta ihmettelen edelleen miksi tämä elokuva on koskaan tehty. Periaatteessa tämä on aivan sama elokuva kuin alkuperäinen ruotsinkielinen, erona vain puhuttu kieli + alkuperäinen on ehkä vähän roisimpi. Ilmeisesti tekstitysten lukeminen on ylivoimainen tehtävä jenkeille. Ja tätä katsoessa heräsi vähän sama kysymys kuin alkuperäisen kohdalla; pysyisinkö kärryillä jos en olisi lukenut Stieg Larssonin kirjoja? Tajuaisinko, kuka halvauksen saanut ihminen on ja miksi raiskari-Bjurman tulee mukaan kuvioihin?

Rooney Mara oli hyvä, mutta hänen vahingokseen Noomi Rapace oli jo tehnyt saman roolin paremmin. Englanninkielinen Lisbeth oli jotenkin viattomamman oloinen ja puhui vähän sössöttäen.

8.0 (IMBD 9.00)

Immortals




Minulla on ongelma ja se on se, että en pysty jättämään huonojakaan elokuvia kesken. Jos pystyisin, tämä olisi ollut sellainen. Mutta koska en pysty, katsoin tämän loppuun asti samalla lehtiä selaillen ja loppua odottaen. Elokuvassa on kaikki sekkailuleffan ainekset; jumalat seuraavat vierestä, kun maalaismoukka Theseus nousee vastustamaan mega-asetta etsivää kuningas Hyperionia.

En tiedä oikein mihin iso tuotantobudjetti oli tässä laitettu, koska joitakin kohtauksia ja yksityiskohtia lukuunottamatta tämä oli jotenkin halvanoloinen tekele. Jos jotain hyvää pitää leffasta sanoa, puvustus oli hieno ja pääosan esittäjällä oli ihan kivat lihakset. Muuten hahmoista ja heidän kohtaloistaan ei välittänyt yhtään. Yksityiskohtana täytyy sanoa, että kreikkalaiset jumalat esitettiin tässä jotenkin hyvin homomaisina (tämä ei ole missään nimessä homovastainen kommentti, huomio vain).

2.0 (IMBD 6.1)

Opening Theme

Olen hyvä suunnittelemaan, surkea toteuttamaan. Niinpä tämänkin blogin aloitukseen on vierähtänyt pitkä tovi. Ja mikähän oli se vaikein asia? Nimen keksiminen. Keksin mielestäni loistavan nimen ja vajosin masennukseen, kun joku oli saanut saman loistavan idean aikaisemmin (miten se on mahdollista, enkö olekaan originelli mastermind?).

Kuten usein, nimi löytyi musiikin inspiroimana ja sen kummemmin miettimättä siitä syntyi nyt tämä blogi. Blogin nimeen ei mitenkään liittyvä päivän biisivalinta on Yhdeksännen portin Opening Theme - hyvä elokuva ja vielä parempi soundtrack. Twin Peaksin opening theme jäi niukasti toiseksi tänään.